5.3.1993

Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa

Rakennusliike F Oy on Asunto-Osakeyhtiö Fleminginkatu N:o 25:lle 8.6.1988 tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla lausunut, että asunto-osakeyhtiö rakennuttajana ja rakennusliike urakoitsijana olivat 19.3.1986 allekirjoittaneet kokonaisurakkasopimuksen asunto-osakeyhtiön omistaman, Helsingissä Fleminginkatu 25:ssä sijaitsevan rakennuksen peruskorjaustöistä ja rakennuksen ullakon lisärakentamisesta. Urakan vastaanottotarkastus oli pidetty 30.10. ja 5.11.1987. Asunto-osakeyhtiö oli 14.12.1987 päivätyllä kirjeellään ilmoittanut hyväksyneensä urakkasuorituksen vastaanotetuksi. Urakkahinnan 9 369 300 markan viimeinen maksuerä oli erääntynyt maksettavaksi, kun työ oli ollut valmis ja vastaanotettu ja takuuajan vakuus oli jätetty rakennuttajalle. Vaikka rakennusliike oli jättänyt takuuajan vakuuden sekä korjannut vastaanottotarkastuksessa havaitut virheet ja puutteet, urakkasummasta oli edelleen maksamatta 177 500 markkaa. Tämän johdosta rakennusliike on muun ohella vaatinut asunto-osakeyhtiön velvoittamista suorittamaan erääntyneen maksamatta olevan urakkahinnan osan 177 500 markkaa 16 prosentin korkoineen 197 500 markalle 28.12.1987 ja 7.7.1988 väliseltä ajalta ja 177 500 markalle 8.7.1988 lukien. Lisäksi rakennusliike on vaatinut asunto-osakeyhtiön velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Vastaus

Asunto-osakeyhtiö on kiistänyt kanteen sekä pyytänyt sen hylkäämistä ja korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen. Urakan täyttämisen myöhästymisen vuoksi asunto-osakeyhtiö oli pidättänyt vaaditun urakkahinnan osan viivästyssakkona.

Raastuvanoikeuden päätös 22.2.1990

Raastuvanoikeus on lausunut selvitetyksi, että asianosaisten välisen 19.3.1986 tehdyn rakennusurakkasopimuksen kohteen vastaanottotarkastus oli pidetty 30.10.1987, jolloin asunto-osakeyhtiö rakennuttajana ei ollut ottanut työtä vastaan. Vastaanottotarkastusta oli jatkettu 5.11.1987. Molemmista tilaisuuksista oli laadittu yhteinen pöytäkirja, jota asunto-osakeyhtiö ei ollut suostunut allekirjoittamaan ja jonka rakennusliike oli allekirjoittanut 12.1.1988 tietyin edellytyksin. Asunto-osakeyhtiö oli rakennusliikkeelle osoittamassaan, 14.12.1987 päivätyssä kirjeessä, jonka rakennusliike oli vastaanottanut 15.12.1987, ilmoittanut hyväksyvänsä urakkasuorituksen vastaanotetuksi 5.11.1987 kirjeessä ja vastaanottotarkastuksen pöytäkirjassa mainituin edellytyksin ja ehdoin. Pöytäkirjan mukaan rakennusliike pääurakoitsijana oli jättänyt kirjallisesti vaatimuksensa, mitkä oli otettu pöytäkirjan liitteeksi. Ne olivat sisältäneet muun muassa laskutettujen maksamattomien maksuerien sekä vielä laskuttamattomien maksuerien suoritusvaatimuksen. Rakennusliike oli myös esittänyt lisäaikavaatimuksen yhteensä 25 työpäivästä. Vastaanottopöytäkirjaan oli merkitty, että uusi sopimuksen mukainen valmistumisaika oli 10.9.1987. Pöytäkirjaan rakennusliike oli halunnut kirjattavaksi lisäaikavaatimuksen siten, että työkohteen uusi vastaanottopäivä olisi ollut 24.9.1987. Asunto-osakeyhtiö oli puolestaan pöytäkirjaan merkityttänyt pidättäneensä rakennusliikkeeltä muun muassa myöhästymissakkoa varten 206 500 markkaa ja että urakoitsija hyväksyi tämän. Asunto-osakeyhtiö oli myös 14.12.1987 päivätyssä urakan hyväksymiskirjeessään ilmoittanut koko työn viivästyssakon olevan seitsemältä viikolta 29 500 markan mukaan viikolta yhteensä 206 500 markkaa. Edelleen raastuvanoikeus on katsonut selvitetyksi, että rakennusliike oli vastaanottotilaisuudessa myöntänyt urakan myöhästyneen kaksi viikkoa ja että asunto-osakeyhtiö siten oli oikeutettu pidättämään myöhästymissakkoa sanotulta ajalta 59 000 markkaa, mutta kiistäneen tosiasiassa muut pidätykset aiheettomina, vaikka pöytäkirjan merkinnän mukaan rakennusliike oli hyväksynyt pidätykset päästäkseen vastaanottotarkastuksen loppuun.

Edellä olevan perusteella raastuvanoikeus on todennut, että rakennusliike oli urakan vastaanottopöytäkirjaan otetussa liitteessä ja 27.11.1987 päivätyssä vastaanottopöytäkirjan korvausvaatimusta koskevassa kirjeessään, jonka oli katsottava saapuneen rakennuttajalle yleisten sopimusehtojen 55 §:n tarkoittamassa määräajassa, vaatinut jäljellä olevien kaikkien sekä laskutettujen että laskuttamattomien maksuerien suorittamista sekä 25 työpäivän lisäaikaa ja korvausta niistä sekä hyväksynyt viivästyssakon vain kahdelta viikolta. Rakennusliikkeen oli siten katsottava riitauttaneen asunto-osakeyhtiön esittämän myöhästymissakkoa koskevan vaatimuksen kahta viikkoa pidempää aikaa koskevalta osalta. Kun asunto-osakeyhtiö ei ollut urakkasopimuksen asiakirjoihin kuuluvan urakkaohjelman 13.1 kohdan mukaan jättänyt urakkasopimuksesta aiheutuneita riitaisuuksia oikeuden ratkaistavaksi viimeistään kuuden kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin rakennusliike oli vastaanottanut asunto-osakeyhtiön ilmoituksen rakennusurakan vastaanottamisesta, oli asunto-osakeyhtiö menettänyt puhevallan muun muassa viivästyssakkovaatimuksen osalta. Asunto-osakeyhtiö oli myös vaatinut rakennusliikkeen saamisen kuittaamista asunto-osakeyhtiön pidättämään viivästyssakkoon, mutta koska kuittausvaatimus oli esitetty jutun yhteydessä yli kuuden kuukauden kuluttua asunto-osakeyhtiön vastaanottoilmoituksesta ja kun vanhentumisasetuksen 5 § oli sovellettavissa vain yleiseen kymmenen vuoden vanhentumisen perusteella vanhentuneisiin saamisiin, raastuvanoikeus on hylännyt tehdyn kuittausvaatimuksen aiheettomana. Asunto-osakeyhtiö oli siis velvollinen suorittamaan rakennusliikkeelle pidättämänsä 206 500 markan viivästyssakon ja lisäksi epäselvistä raha-asioista pidättämänsä 30 000 markkaa, vähennettyin myönnetyllä viivästyssakkomäärällä 59 000 markalla.

Raastuvanoikeus on sen vuoksi velvoittanut asunto-osakeyhtiön suorittamaan rakennusliikkeelle maksamattomana urakkahintana 177 500 markkaa 16 prosentin korkoineen 197 500 markalle 28.12.1987 ja 7.7.1988 väliseltä ajalta ja 177 500 markalle 8.7.1988 lukien. Sen ohessa asunto-osakeyhtiö on velvoitettu eräisiin muihin suorituksiin rakennusliikkeelle.

Helsingin hovioikeuden tuomio 11.3.1992

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Asunto-Osakeyhtiö Fleminginkatu N:o 25 oli saattanut jutun, on todennut Rakennusliike F Oy:n urakoitsijana jättäneen omalta osaltaan urakkasopimuksesta aiheutuneet riitaisuudet raastuvanoikeuden ratkaistavaksi urakkaohjelman 13.1 kohdan mukaisessa määräajassa. Asunto-osakeyhtiö puolestaan rakennuttajana esittäessään raastuvanoikeudessa kuittausvaatimuksen, joka koski 206 500 markan viivästyssakkoa seitsemältä viikolta, oli katsonut, ettei asia sen vaatimuksen kohdalta ollut riitainen. Asunto-osakeyhtiö oli vastaanottotarkastuksessaan pidättänyt rakennusliikkeen saatavista 206 500 markkaa viivästyssakkoa varten, minkä rakennusliike oli tarkastuksesta laaditun pöytäkirjaan tehdyn merkinnän mukaan hyväksynyt. Rakennusliike ei ollut myöskään 6.11.1987 päivätyllä, maksuerätaulukon mukaista loppuerää koskevalla laskulla velkonut näin pidätettyä määrää. Asunto-osakeyhtiöllä ei siten ollut ollut edes tarvetta nostaa kannetta viivästyssakosta, vaikka rakennusliikkeen kanteeseen oli sisältynyt muun muassa viiden viikon lisäaikavaatimus. Asunto-osakeyhtiöllä oli ollut oikeus vastahaastetta ottamatta vaatia pidättämänsä määrää kuitattavaksi rakennusliikkeen saatavia vastaan. Tämän ajaman kanteen yhteydessä esitettynä kuittausvaatimusta ei voitu pitää vanhentuneena.

Rakennusliikkeen viivästyminen oli todettavissa työmaakokouspöytäkirjoista, työmaapäiväkirjoista ja vastaanottotarkastuksen pöytäkirjasta sekä todistajina kuultujen, hovioikeuden tuomiossa mainittujen henkilöiden kertomuksista. Hovioikeus on pitänyt selvitettynä, että rakennusliike oli viivästynyt suorituksessaan seitsemän viikkoa. Kun rakennusliike oli jo myöntänyt viivästyneensä kaksi viikkoa, mikä vastasi 59 000 markan viivästyssakkoa, urakoitsijan saatavaa oli kuitattava viiden viikon viivästyssakkoa vastaavalla määrällä eli 147 500 markalla.

Hovioikeus on sen vuoksi alentanut Asunto-Osakeyhtiö Fleminginkatu N:o 25:n Rakennusliike F Oy:lle maksamattomasta urakkahinnasta suoritettavan määrän 30 000 markkaan 16 prosentin korkoineen 28.12.1987 lukien ja vapauttanut asunto-osakeyhtiön suorittamasta korkoa 197 500 markalle 28.12.1987-7.7.1988 väliseltä ajalta. Sen ohessa asunto-osakeyhtiö on velvoitettu maksamaan rakennusliikkeelle urakkaan kuulumattomista lisätöistä yhteensä 74 966,42 markkaa 16 prosentin korkoineen 8.6.1988 lukien.

Asian lopputulokseen nähden rakennusliike sai pitää oikeudenkäyntikulunsa asiassa vahinkonaan.

Perustelut

Rakennusliike F Oy:n ja Asunto-Osakeyhtiö Fleminginkatu N:o 25:n välillä tehdyn rakennusurakkasopimuksen 20 §:n ja sopimukseen liittyvän urakkaohjelman 13.1 kohdan mukaan urakkasopimuksesta aiheutuvat riitaisuudet oli puhevallan menettämisen uhalla saatettava raastuvanoikeuden ratkaistaviksi kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jolloin urakoitsija oli vastaanottanut rakennuttajan ilmoituksen rakennusurakan vastaanottamisesta. Asunto-osakeyhtiö ei ole tuossa ajassa nostanut kannetta viivästyssakosta. Yhtiö on siten menettänyt mahdollisuutensa saada viivästyssakko nostamalla itse kanteen siitä. Sitä vastoin yhtiöllä on mainitusta määräajasta riippumatta oikeus vedota yleisten sopimusehtojen 29.7.c kohdassa edellytettyyn urakkahinnan pidättämiseen ja viivästykseen pidättämisen perusteena. Tässä oikeudenkäynnissä asunto-osakeyhtiö on näin ollen vapautettava suorittamasta urakkahintaa siltä osalta, kuin sillä on oikeus pidättämäänsä viivästyssakon määrään.

Näillä ja hovioikeuden rakennusliikkeen viivästymisestä lausumilla perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut jutun tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Rakennusliike F Oy:n on korvattava Asunto-Osakeyhtiö Fleminginkatu N:o 25:n vastauskulut 1 600 markalla 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.